"Ai miten niin nukuinko? Näytänkö muka vasta heränneeltä?"

Jep, tästä ei ole tulossa millään tavalla jännittävää kirjoitusta, kunhan varmistan että joka vuosi tulee edes yksi teksti kirjoiteltua... Ahkerin bloggaaja ikinä! Elämässäkään kun ei ole tapahtunut mitään erikoista, työpaikka on vieläkin sama, asunto on sama, elämä on sama. Tosin nuo karvapallot sentään vähän piristävät tätä muuten niin samanlaista arkea. Ja saliharjoittelu! Joka tosin on hetkeksi keskeytynyt mystisen selkäkivun takia... Mutta kyllä tämä vielä tästä, kesäkuntoon 2023. Niin ja tatuointiakin on tullut suunniteltua aika paljon ja nyt jopa kyselty vapaita aikoja varattavaksi. Olisi maaaahtavaa saada se tuohon kyljykseen ennen elokuuta, jolloin mahdollisesti lähden parin kaverin kanssa Kreikkaan tms. paikkaan, jossa voisi keikaroida bikineissä sitä esittelemässä. Tosin tähän vartaloon tarvitsisi tosiaan hoikentavan uimapuvun, eli taktisesti ajateltuna olisi parempi idea lätkäistä se tatuointi vaikkapa yläselkään. Mutta eijei, tuo kylki on muodostunut niin pakkomielteeksi tatuoinnin paikalle, että vaikka se kuinka sattuisi niin sinne se on otettava. Tähän sopisi nyt kuva siitä tatuoinnista, mutta enpäs laitakaan! Vaan laitan sen ensimmäisen kuvan, jota harkitsin silloin kun tatuointi-idea ensimmäisen kerran kävi mielessä. 

Nyt en voisi enää kuvitella tuota tatuoittavani. Edelleenkin vähän väliä tykkään piirrellä sitä milloin mihinkin ja kuvana älyttömän hieno, mutta ei se vaan itselle sovi. En jotenkin voi kuvitella 80-vuotiasta itseäni pohkeessa lohikäärmetatuointi.

Sen kunniaksi, että töistä alkoi kahden viikon loma, laitan teidän kaikkien satojen lukijoiden iloksi erään perjantai-illan työkuvan. Taisi olla taas sellainen "ai mitenniin tämä työ on ihan rentoa ja kevyttä?"-hetki...