Noniin, tulipas luettua tuo Nälkäpeli vihdoinkin. Siitä on kuullut niin paljon ylistystä, että suhtauduin jo sen takia hyvin epäluuloisesti koko kirjaan. Eiväthän kaikki sen lukeneet ole oikeasti voineet rakastaa sitä? Mutta miten kävikään itselleni? En ehkä vielä osaa täysin sanoa, sillä tuota pitää sulatella vielä jonkin aikaa. Alkua lukiessani mietin, miksi jotkut sanoivat, että kirjasta ei pysty päästämään irti, se pitää samantien lukea loppuun asti. No, huomasin saman kyllä jossakin vaiheessa itsekin, sillä kirjassa oli koko ajan sellainen jännitys päällä, että oli ihan pakko päästä loppuun asti ja selvittää, kuinka siinä käy. Kirjahan on siis itsessään välillä erittäin ahdistavakin ja tuntuu, ettei se ahdistus lopu ollenkaan. En nyt tietenkään paljasta, miten lopussa käy, mutta jännitys kyllä ehdottomasti säilyy loppuun asti. Mietin tuossa yöllä tuon lopetettuani, että haluanko lukea tuon kaksi seuraavaa osaa vai en. Toisaalta tietenkin joo, sillä ne ovat varmaankin hyviä kirjoja, mutta toisaalta tuo toimisi mielestäni ihan hyvin noinkin, pelkkänä yhtenä kirjana. Tosiaan pitää tässä vielä sulatella tuota lukukokemusta ja miettiä, mitä tekee jatkon kanssa. Ei se koskaan aiemmin ole ollut näin vaikeaa, aina ennen on ollut selvää, että hyvän kirjan luettua tahtoo lukea lisää samalta kirjoittajalta. Hämmentävää :D Pahoittelen, että tästä tuli hyvin hajanainen, voisi ehkä pikkuhiljaa opetella kirjoittamaan kunnon kirja-arvosteluja...