RIP rakas ovikylttimme, jonka joku oli vain käynyt poimimassa mukaansa. 

Jottei tämä olisi vain tylsä kuvapostaus, kerron muutaman "hauskan" työjutun tähän mukaan. Joskus jotkut kysyy, että tuleeko ihmiset siellä kaupassa kyselemään ihan outoja kysymyksiä. No, ei nyt oikeastaan outoja, mutta välillä kyllä sellaisia, että ei niissä mitään järkeäkään ole. Eräs herra tuli portista sisään ja siinä hevi-osastolla ollessaan kysyi "Missä teillä on lihatiski?" ikäänkuin sitä ei olisi itse voinut etsiä... Ei meidän kauppa nyt sentään ihan niin iso ole. Ja tässä pari päivää sitten myöskin samaisella osastolla hengatessani nainen oli ottanut irtoperunoita pussiin ja katseltuaan niitä hetken kysyi minulta "Täytyykö nää perunat punnita jossain?" "...Joo? Vaakanumero on 118..."

Yleensä en kestä pieniä lapsia, mutta joskus niilläkin on hyviä juttuja. Istuin kerran kassalla ja muksu meni odottelemaan ostoksia hihnan toiseen päähän, luetteli samalla mitä kaikkea eteen saapui. Lista meni jotenkin näin "Maitoa, maitoa, leipää, juustoa, kurkkua..." Ottaessani hinnan muutamista oluttölkeistä mietin jo itsekseni mitähän lapsi niistä sanoisi. No, kun oluet osuivat kohdalle niin lapsi: "Viiniä, viiniä, viiniä..."