Muistan edelleen, kuinka jo silloin kotona asuessa haaveilin omasta kämpästä, kuinka saisi ihan itse päättää minkänäköistä siellä tulee olemaan ja saisi vieläpä olla omassa rauhassa. Onko se sitten oikeasti niin hienoa? On se. Tietenkin juuri taloudellisesti on vähän vaikeampaa, vaikka nyt käykin töissä sen 5krt/vko. Mutta se, kun ei aina tarvitse sanoa milloin lähtee mihinkin, milloin tulee takaisin ja missä oli, jos ei tullutkaan silloin takaisin. Jos on vaikka pari päivää muualla, niin kotiin palatessa tulee sellainen tunne, kuin palaisi johonkin omaan turvapaikkaan. Tänne kellään muulla (paitsi vuokranantajalla) ei ole avainta, tänne kukaan muu ei vain tunge kutsumatta. Täällä voi jättää keittiön sotkuiseksi ruuanlaiton jälkeen ilman että kukaan valittaa ja siivota sitten vasta kun huvittaa ja olla taas hetken ylpeä siististä keittiöstä. 


Jos täällä nyt käy vielä lukemassa joku sellainen, joka ei ihan ole perillä kaikista asioista, niin teenpä pienen kertauksen tässä vaiheessa. Olen siis helmikuun alusta asunut omassa pikku vuokrayksiössäni, 33,5 neliötä (ei missään nimessä vain 33 neliötä!). Kaikki luksukset löytyy aina ammetta myöten, paitsi parveke. Ja sauna. Ja tällä hetkellä myös pyykinpesukone. Ja siis muutenkin sisustus on vielä hieman keskeneräinen, mutta tiedän tarkalleen minkälaisen tästä haluan, joten tavaroiden ostaminen siinä suhteessa ei ole niin kovin vaikeaa. Se itse rahoituspuoli sitten onkin se ongelmallisempi. Nyt kyllä tuli ostettua telkkari ja sille taso ja seuraavana suunnitelmissa olisi tummanruskea divaanisohva. Sellaisen voisin ostaa käytettynäkin, mutta en ole ainakaan vielä ehtinyt tarpeeksi nopeasti vastata tori.fi:n myynti-ilmoitukseen. Onneksi tarjontaa sentään on.
 
 
Siinäpä hieman olohuonetta, tuo nojatuoli siis tulee korvautumaan sillä sohvalla. Olen tyytyväinen siihen, että olen saanut huoneesta aikalailla sellaisen kuin halusinkin siitä tulevan, siis heti kun päävärit oli päätetty verhojen ostamisen myötä. Ah ja sohvapöydän epämääräinen sininen kasa on 1000-palainen palapeli, joka vielä odottelee valmistumistaan...
 
 
Ei ollut tarkoitus ostaa vaatteita vähään aikaan, mutta tähän oli aivan pakko sortua. Jokin näissä hauskoissa tai "hauskoissa" tekstipaidoissa vain iskee...