No, ollaanpa tarkkoja. Sadankymmenen vuoden takaa. Isosta kirjahyllystä nimittäin löytyi hieno aarre, ainakin itselleni, nimittäin Wirsikirja vuodelta 1901. Ei, en ole uskonnollinen, mutta rakastan kirjoja ja sitten, kun eteen osuu näin vanha opus ja vielä omasta talosta, sitä on enemmänkin kuin innoissaan! Mikä niissä vanhoissa kirjoissa sitten viehättää? Jo se tieto, että se on vanha, se on ollut olemassa niin pitkään ja kokenut sinä aikana vaikka mitä. Tosin ainakin viimeiset 6 vuotta se on vain makoillut hylättynä tuolla kirjahyllyn takarivissä. Fontti on aivan ihanaa, sellaista johon pitää ensin totutella tarpeeksi kauan, jotta siitä ylipäätään saa selvää. Ja ehkä kaikista hienointa kirjassa ovat sivut, jotka sisältä ovat kellertävät, mutta kirjan ollessa suljettu päädyt näyttävät tietyssä valossa kimaltavan kultaisina.

Eilen illalla aloin pitkästä aikaa piirtää ja vähän päälle tunnissa sain tällaisen aikaiseksi:

Tässä näyttää jostain syystä todella kamalalta, mutta näytetään nyt siitä huolimatta...