Se on harmi, kun tilannekomiikka ei pysty kirjoittamaan ylös niin, että se kuulostaisi täsmälleen yhtä hauskalta kuin siinä tilanteessa. Silti kirjottelen tänne silloin tällöin näitä työjuttuja, jos ei muuten niin vaikka omaksi iloksi, voin sitten myöhemmin lukea niitä täältä ja naureskella itsekseni. Olin huomannut työvuorolistoista, että meille oli tulossa takaisin eräs nuori työntekijä, joka on tehnyt jo aikaisemmin jotakin hommia siellä. Nyt oli merkattu lihatiskiä opettelemaan. 

Minä: Vähänkö hienoa saada sinne lihatiskille uusia nuoria työntekijöitä!

Roni: Ai on vai?

Minä: Joojoo!

Roni: Mä meenki tästä sanoo Tuulalle et sanoit meitä vanhoiks…

Minä: Eijei, en mä sitä niin tarkottanu, älä mee sanomaan!

Vähän myöhemmin:

Minä: Etkai sä sanonu sille vielä?

Roni: En sanonu… vielä. Mut se oli niin hyvä juttu et se pitää kertoo. Vai mitä Tuula?

Tuula: *ei yhtään tiedä mistä puhutaan* Joo on?

Minä: Tolla Ronilla on vähän oudot jutut, ei se ihan ymmärrä. Kato ku se on jo niin vanha…

Tuula: Haha niin onki!

Roni: …ai tää laitettiin nyt sit mun syyks, kiva.

 

Noniin, sitten muihin asioihin. Ta-daa, tässäpä yksi tuore hankintani! En ole tuota paitaa edes pahemmin raaskinut käyttää, kun on niin hieno. Ai kuinka niin olen vieläkin ihan hullaantunut Pottereihin? Niin ja rahaahan ei saisi käyttää nyt mihinkään ylimääräiseen, mutta silti tällaisia tulee väkisinkin hankittua, khöh...

Ah ainiin, sen verran palaan vielä aiheeseen työ, että tämä tyttö nyt myöntää taas pienen työpaikkaihastuksen. Siis!! Aaa, tässähän tulee kohta hulluksi! En kaipaisi nyt yhtään enempää mitään tunnemössöjä pään sisälle. Onneksi kyseinen henkilö lähtee parin viikon päästä kokonaan pois tuolta ja maailmaa kiertelemään. Meinasin tänään tunnustaa jo jotakin, mutta onneksi osasin pitää suuni kiinni! Koska tämä on nyt näköjään keskustelupostaus, laitanpa senkin keskustelun tänne...

Minä: Sori, mä tuon lisää tavaraa tänne sulle maitokaappiin!

Se: Tuo vaan, mua ei haittaa... Ja sitten ku lähen täältä ni ei haittaa enää yhtään!

Minä: Höh, ihan tylsää...

Se: Mikä on tylsää?

Minä: Öö... No siis ei täältä saa lähteä, se on tylsää! (meinasin sanoa jotain, että aina ne kivoimmat tyypit lähtee täältä nopeiten pois, tms)

Sen jälkeen pakenin nopeesti maitokaapista etten olisi möläyttäny vahingossakaan mitään. Hmm mutta toisaalta, voisinhan silloin tuon viimeisenä päivänä jotakin pientä vihjata, kun tuskin sen jälkeen enää edes nähtäisiin. Täytyypä harkita asiaa...

 

Tulipa tästä nyt outo postaus. Loppuun vielä kuva keittiöstä ja tupareiden kakkuväsäilystä. Ehkä vielä joskus tässä oppii leipomaankin.