Etelään... kyllä kiitos

Koska opparin tekeminen jumittui paikoilleen, teen jotakin paljon hyödyllisempää, eli haaveilen ulkomaanmatkoista ja muistelen kahta edellistä.

Vuonna 2005 teimme luokan kanssa luokkaretken Portugaliin. Asustimme paikallisissa perheissä Almadassa, pienessä kaupungissa Lissabonin lähellä. Tässä muutamia kuvia matkalta.

Capo da roca, euroopan mantereen läntisin paikka.

25 de April -silta.

Maisemaa erittäin kauniista ja vanhasta Sintra- kaupungista.

Ei päästy ajelulle.

Kuvan laadusta huomaa, ettei ole silloisella kamerallani otettu. Jonkun muun ottama kuva jostain päin, ei tarkempaa tietoa.

Pienet kapeat kujat <3

Meidän "kämppä"! Tai no, meidän (mun ja parhaan kaverin) käytössä oli ylin, eli kolmas kerros, jonka pikkupikku ikkuna tuolla näkyy.

Aurinko ja ranta... Ja pieni kasiluokkalainen.

Siinäpä ne, siirrytään sitten naapurimaahan, elikäs Espanjaan. Siellä käymisestä on nyt vähän vajaa vuosi. Senpä takia kaipaan sitä ihan älyttömän paljon, kaipaan sieltä ihan kaikkea. Niitä kauniita maisemia ja rakennuksia, joka puolella kuultavaa espanjan kieltä, lämpöä, tuoksua... Kyllä, tuoksut on ainakin mulle tosi tärkeitä (en muista tiedä) kaikkien mielikuvien ja muistojen yhteydessä. Muistan vieläkin, miltä tuoksui kaverin kotona Espanjassa ja miltä siellä lähikaupassa tuoksui (tai pikemminkin haisi, kalojen haju oli melko vahva). Tai miltä pelkästään ulkoilma tuoksui, siinä oli sellainen oma tietty eteläinen vivahteensa. Mutta parasta oli, että sain kokea tuon reissun parhaan kaverin kanssa! Kohteemme oli Barcelonan kautta Valencia, aivan ihastuttava kaupunki, jota meinasin juuri sanoa pieneksi, mutta onkin Wikipedian mukaan Espanjan kolmanneksi suurin. Sijaitsee siis itärannikolla Välimeren rannalla.

Huhtikuussa vesi oli vielä kylmää sielläkin. Silti kävin pomppimassa siellä aaltojen yli, jotta saisi hienoja kuvia. Yksi onnistunut sitten tulikin (ei tämä) ja sen jälkeen housut oli ihan märät.

Maisema Barcelonasta.

Ette ikinä arvaa kumman vaihtoehdon valitsimme. No, tietenkin liukuportaat. Myöhemmin ylöspäin kävelemistä tuli sitten ihan tarpeeksi.

Way up. Tuosta kivuttiin vielä korkeammalle ja sieltä huipulta olikin aika mahtavat maisemat ja ilma oli puhdasta. Paikka on siis Parc Güell, joka on Antonio Gaudín suunnittelema. Se olisi aivan ihana paikka vaellella, jos siellä ei olisi hirveitä määriä turisteja pölisemässä. Tosin suurin osa niistä ei kivunnut yhtä ylös kuin me, joten siellä oli paljon rauhallisempaa.