Taas se alkoi. Nimittäin omasta kodista haaveileminen. Satuin lukemaan keskustelua, jossa kerrottiin omasta ensimmäisestä asunnosta ja tietenkin itsessäkin heräsi se kaipaus päästä pian jo muuttamaan pois kotoa. Toisaalta se tunne on hieman ristiriitainen, sillä kuitenkin viihdyn kotona ja onhan se nyt helppoa asua vielä täällä, kun käy välillä töissä ja rahaa jää sen verran hyvin käteen, että suuren osan siitä voi vain laittaa säästöön (tällä hetkellä ulkomaanmatkaa varten). Välillä tunnen kuitenkin asuvani täällä kuin yksin, nytkin olen täällä itsekseni ensi viikonloppuun asti. Mutta silti, kai se on luonnollinen tunne jo tämän ikäisenä, tahtoisi asua ihan omassa kodissa niin, että saisi päättää kaikesta itse. Aina asunnon sisustuksesta tiskien tiskaamiseen asti.

Vuodatuksen etusivulla oli tietenkin mainos etuovi.com:iin, jonne piti sitten lähteä tutustumaan. Koko ajan asuntoja katsellessa on mielessä, että "Oi, tämähän olisi just hyvän kokoinen meille" Meille siis tosiaan, poikaystävän kanssa. Kyseisen herran kanssa en ole edes jutellut mahdollisuudesta hankkia yhteinen asunto, mutta nytkin jo tuo on ostanut tänne meille hammasharjan, minä ostin tuolle oman pyyhkeen tänne, se säilyttää täällä mm. yhtä vapaa-ajan takkiaan, ettei tarvitse kotoa käydä hakemassa, sekä täällä on myös yhdet siviilivaatteet säilössä. Jos hän siis ei olisi armeijassa tällä hetkellä, viettäisimme luultavasti jokaisen päivän ja yön täällä. Miksei siis sitten n. vuoden päästä jo voitaisi muuttaa saman katon alle? Kumpikin on sitä mieltä, että vaikka ensimmäinen oma asunto olisikin, ei siihen mentäisi vuokralle, vaan samantien hankittaisiin ihan oma kämppä.

Lisäksi asioita helpotttaa se, että olemme töissä samassa paikassa ja molemmille on luvattu sieltä koulutusta ja vakituinen työpaikka. Näin olisi siis myös vakituinen rahansaanti turvattuna.

Tietenkin tässä saattaa tapahtua vielä vaikka mitä. Ehkä emme enää ole yhdessä, kun armeija loppuu tai sitten jommallekummalle tulee muita suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, tai sitten minä yhä itsepintaisesti haluan muuttaa itä-Suomeen. Enkä vielä uskalla tuolle miehelle mitään sanoa näistä suunnitelmistani, saattaisi raukkaparka hieman säikähtää sitä, kuinka pitkälle olen tätä jo miettinyt.

Uh, tulipas tekstiä. Pakko vielä lätkäistä mukaan joku kuva hieman keventämään tunnelmaa.