Päivää. Opinnäytetyönäyttely on 19.4. ja oma opparini on vielä hyyyvin vaiheessa. Nyt sain vihdoin koneelle ohjelman, jolla sitä teen (kiitos poikaystävän <3), joten ei aina tarvitse mennä koululle tekemään. Tosin en edes muista, milloin viimeksi olin koululla. Väsäilen tässä siis opaskirjaa eräälle luontoalueelle, siihen tulee tietoa siellä yleisimmin esiintyvistä linnuista, kaloista ja kasveista, sekä yleistietoa paikasta ja sen historiasta. Tein ihan innoissani opukselle kantta, mutta huomasin nyt tässä, että en selvästikään ollenkaan miettinyt sen asettelua. Piirsin siihen järvellä melojan, joka on aivan liian pieni koko kuvaan nähden ja ihan väärin asemoitu. Aaaargh. Koko homma uusiksi...? Kokeilin kyllä Photoshopilla suurentaa sitä häiskää, mutta silti koko sommitelma tökkii ja pahasti. Enpä ole tainnut olla hereillä tunneilla...

Duck sauce. Eikun siis siinä kannessa oleva vielä vähän viimeistelemätön sorsa.

Äh. Onko kellään muulla koskaan sellaista, että korut alkavat ahdistaa? Yleensä niin käy korvakorujen kanssa ja ne on vain pakko ottaa pois, mutta nyt häiritsee oikeassa nimettömässä oleva sormus, jota en millään tahtoisi ottaa pois. Se vain tuntuu puristavan nyt jostakin syystä, vaikka ei ole edes liian pieni.

No, jotta ei koko teksti menisi pelkäksi valitukseksi, niin kerrottakoon vielä, että pääsin eilen muovailemaan. Ei tosin savesta, vaan laastista. Täällä tosiaan on vessaremontti menossa ja laatoituksesta jäi yli laastia. Siihen lisäämällä vähän enemmän laastijauhoa saatiin siitä vähemmän löysää (mikähän sen vastakohtasana nyt olisi...) ja sitä pystyi jotenkuten muotoilemaan. Muotoilin siitä miehen pään ja ylävartalon, joskin se painui koko ajan vain enemmän kasaan ja alavartalosta tuli lopulta melkein pallo. Ja kun laasti alkoi kuivua, ukon kasvot alkoivat rypistyä ja siitähän vasta hauskan näköinen tulikin.