Taas sitä huomaa, miten turhauttavaa kipeänä oleminen on. Tekisi mieli siivota (=pitäisi siivota), mutta kun on sellaisessa kunnossa, ettei jaksaisi nousta sängystä ylös. Läppärikin on siis sängyn vieressä yöpöydällä. Ei jaksaisi lukeakaan, tuo kirja kun on englanniksi, eikä nyt jaksaisi keskittyä ymmärtämään aivan kaikkea siitä. Siispä julkaisin ruokakirjoituksen :D Ja tylsyys häipyi muutamaksi minuutiksi! Ei vaan, tuo on oikeasti ihan älyttömän hyvää ruokaa, varsinkin tuon tietyn tuorejuuston kanssa. Tänään teen sitä ja toivon, että kulta pääsee sen verran ajoissa lomille, että ehtii syödäkin. Nyt sitä kyllä niin kaipaisi tänne viereen makoilemaan ja hoitamaan kuntoon... Mutta voi sentään sanoa, että LTJ0 :) Ja viikonlopun aikana tuskin tulen hengaamaan enää koneella, seuraavan kerran sitten maanantaina illalla.

Pöydällä on ihania keväisiä tulppaaneja :)

Niistä tulikin mieleen eräs eilinen keskustelu töistä. Kauppa oli jo suljettu, tehtiin siellä vielä viimeisiä hommia  työkavereiden kanssa.

*Kannan kukkapuskia kaupan puolelta yöksi viileään* "Hei mä haluun tällasia ihania gerberoita, nää on tosi nättejä!"

E (tyttö): Hei F (n.50v mies), osta A:lle noita kukkasia!

F: Ai minä?! Eikös sulla ole se kukkien ostaja jo?

A (minä siis): No se ei oo nyt vähään aikaan ollu ostelemassa yhtään mitään...

F: Ja munko pitäis sitten korvata se vai?!

A: Nojoo! :D

Siihen se vain tuhahteli ja naureskeli jotakin, mutta ei lupautunut ostamaan niitä kukkia :D Ne oli kyllä oikeasti tosi nättejä, pitää ite sitten ostaa joskus.

Tykkään niin siitä, että työpaikalla on niin älyttömän hyvä henki. Kukaan ei inhoa siellä ketään, tai en ainakaan tiedä sellaisesta ja kaikkien kanssa voi jutella melkein mistä vain ja nauraa saa kyllä joka päivä. En kadu, että lupauduin opiskelemaan tuota alaa <3