Ei, en asu enää kotona, tai siis siellä kotona, missä asuin vielä päälle viikko sitten. Kyllä, omat huonekalut on vielä siellä omassa huoneessani, mutta käyn siellä enää pari-kolme kertaa viikossa ja silloinkin ainoastaan hakemaan jotakin tavaroita tähän nykyiseen asuntoon. Tämä tilanne ei ehkä ole kaikista selkein ja on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miten voin asua kämpässä, jossa asuu yksi (miespuolinen) tuttu, jota en ole edes kovin pitkään tuntenut. Jos joku muu muuttaisi samalla tavalla, epäilisin varmasti järjestelyn kestävyyttä, mutta kun tämä juttu tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Tällä hetkellä en todellakaan kaipaa seurustelusuhdetta, eikä monikaan mies varmaan hyväksyisi että asun toisen miehen luona. Tietenkin mieli voi jossakin vaiheessa muuttua, mutta tällä hetkellä tämä tilanne on aivan täydellinen. Rakastan tätä asuntoa ja vaikka olen ollut täällä vasta päälle viikon, tämä on ehdottomasti enemmän oma koti kuin se edellinen, jossa asuin kuitenkin 7 vuotta.

Pieniä tunnelmakuvia kämpästä. Täällä on aivan ihanaa polttaa kynttilöitä.

Varsinkin kipeänä tuo tee on ihan parasta! Ja ehkä kätevintä valmistaa: mukin pohjalle pari-kolme teelusikallista tee"purua", päälle kuumaa vettä ja valmista! Ei tarvitse haudutella teepusseja, eikä mitään. Itse laitan sekaan hieman maitoa ja juoma on aivan täydellistä. En olisi uskonut pitäväni yrttiteestä, mutta tuossa on mukava minttuinen maku, josta en voi olla pitämättä.

Työpaikalla myytiin aivan valloittavan ihania kasveja hintaan 1.95€, joten pakkohan sellainen oli adoptoida ja samalla etsiä sille nätti ruukku. Kasvin nimeksi tuli Rölli, kyllä tuo hieman sen näköinen onkin. Ja vieressä KodinYkkösestä löytynyt söpö karkkipurkki värikkäine sisältöineen. Katsotaan vain kuinka pitkään tuo purkki pysyy kiinni.

Voi olla, että välillä ostelen kaikkea ihan tarpeetonta vain sen takia, koska jokin on niin suloista tai ihanaa ja tämänpäiväinen hankinta oli juuri sellainen. Nimeltään Jääkaappirunous, elikä paketti, joka sisältää 510 sanaa tai kirjainta ja joita voi lätkiä jääkaapinoveen ja muodostaa vaikka minkälaisia lauseita tai runoja. 

Löysin ehkä mielenkiintoisimman kaupan ikinä. Nimi on Paperikuu ja se sijaitsee (ainakin se missä eilen käytiin) Lahden ABC:llä. Nettisivujen mukaan se on lahja- sisustus ja paperitavaroiden erikoisliike. Ensi silmäyksellä näytti siis pelkältä krääsäkaupalta, mutta kun alkoi kierrellä ja tutustua tavaroihin, sieltä löytyi paljonkin kaikkea, mitä olisi tahtonut ostaa mukaansa. Hyllyt olivat lattiasta lähes kattoon asti aivan täynnä tavaraa, varmasti todella paljon jäi vielä näkemättä. No, pakkohan sieltä oli jotakin ostaa mukaan ja sain rajattua tuon määrän kolmeen pieneen tavaraan.

Ensin pientä yksityiskohtaa...

Sitten itse ostokset. Eli nuo kaksi taaimmaista tuollaisia seinälle kiinnitettäviä tauluja ja tuo ensimmäinen nyt vain oli aivan pakollinen, heti kun näin sen, tiesin että se lähtee mukaan. (Hinta 5,80€) Sen sijaan tuota punaista (5,90€) mietin jonkun aikaa, sillä ainakaan tällä hetkellä se ei sovi sisustukseeni. Haaveenani on kuitenkin vielä joskus sisustaa huone aivan eri tavalla kuin tämä nykyinen ja siihen huoneeseen tuo taulu sopisi mielikuvissani täydellisesti. Ehkä tyhmää ostaa tuollainen nyt jo pyörimään tänne, mutta ajattelin, että jos en enää uudestaan löydä samanlaista, täytyyhän se heti ostaa.

Kolmas tavara oli oikeasti jopa hyödyllinen. Sen lisäksi siis, että se on erittäin söpö. Tuollainen pieni puinen purkki, jossa voi säilyttää teepussit. Tuotakin tosin tulen tarvitsemaan vasta sitten, kun muutan täältä pois, mutta onpahan taas jotain (mitä ilman ei toki voisi elää) valmiiksi hankittuna.

Tällä hetkellä olen melkolailla vailla mitään harrastuksia (satunnaista tanssimista lukuunottamatta), joten kuulosti paremmalta kuin hyvältä, kun sain n. viikko sitten kuulla entiseltä kilpatanssiopettajaltani, että eräs nuori mies etsii uutta paria tanssiharrastukseen ja minä olin yksi ehdokas. No, tänään kävin tuon englanniksi kommunikoivan miehen kanssa eräällä salilla kokeilemassa, osuisivatko askeleet yhteen ja hyvinhän tuo onnistui siihen nähden, etten kilpatansseja ole tanssinut noin vuoteen!

Oli hieno tunne tanssia niin, että mies oikeasti VEI, niinkuin tietenkin asiaan kuuluu. Aivan erilainen fiilis kuin edellisen parin kanssa tanssiessa. Nyt vain pitää toivoa, että molemmilta löytyy tarpeeksi aikaa tämän kalliin, mutta niin hienon harrastuksen jatkamiseen!

Oli melkoisen mahtava ylläri eilen kotiintullessa löytää pihalta punainen nätti skootteri ja saada kuulla, että se on nyt ihan oma! Tuo on siis jo erittäin vanha ja ties kuinka paljon käytetty, mutta kyllä sillä kelpaa ajella! Hieman vaihtelua pyöräilyynkin. (Pahoittelut vähän hassusta kuvasta, yritin samaan aikaan kuvata ja puhua puhelimessa)

Viikonlopun hieman pienempiä hankintoja tässä seuraavaksi. Kulutin hetken aikaani Sokoksella ja tietenkin sieltä lähti mukaan pari kynsilakkaa. Sormus löytyi alennuksista neljällä eurolla ja vaikka ensin kauhistelin sen isoa kokoa, olen nyt tykästynyt siihen niiin paljon!

Lopuksi vielä Lumenen Natural coden "keräilysarjani". Eivät välttämättä ole kaikista parhaita lakkoja ja yleensä täytyy laittaa pari kerrosta päällekäin, jotta lopputuloksesta tulee siisti, mutta itselleni ovat sopivan hintaisia sekä kooltaan pieniä. En ole varmaan koskaan käyttänyt yhtäkään kynsilakkaa loppuun asti.

Tänään töissä istuskelin kassalla ja muutaman kerran meinasin naureskella siinä omille jutuilleni. Joku nainen osti pehmolelukissan (harvoin sieltä ostetaan mitään leluja, pääasiassa ruokakauppa kun on). Meinasin laittaa kissan hihnalle menemään ruokatavaroiden kanssa, mutta sitten tajusin kysyä asiakkaalta, että "Laitanko kissan pieneen pussiin?" Se kuulosti itsestäni jotenkin niin hauskalta, että yritin vain olla hymyilemättä tai nauramatta. Omat jutut ne on välillä parhaita, kun tulee tahattomasti viihdytettyä itseä...

Myös erään pikkupojan jutulle naurahdin. Isänsä osti Magnumin valkosuklaajäätelön, poika (n.6v) huomaa Magnumin sydäntä muistuttavan logon ja sanoo viisaana isälleen "Tää on sydänystävällinen!" Isä siinä naurahteli ja sanoi, että eipä tuo nyt ihan sydänystävällinen taida kyllä olla... Aloin palvella seuraavaa asiakasta näiden lähdettyä ja kuulin vielä, kuinka isä selitti pojalleen mitä se sydänkuvio siinä oikeasti tarkoitti.

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että voisin valmiiksi ostella perustavaroita, joita tarvitsen sitten, kun muutan omilleni täältä. Tuo muutto tulee tapahtumaan aikaisintaan puolen vuoden päästä, kun tiedän elämäni suunnista hieman enemmän, mutta parempi kai olla ajoissa (kerrankin!). Voin vain kuvitella sitä tavaramäärää, joka pitäisi ostaa heti muuton jälkeen.

Tässä huoneessa on nyt siis kaikkia perustavaroita, sänky, pöytä, pari kirjahyllyä, lamppuja (kaksi kattolamppuakin), iso peili ym. Nytpä siis ostin sellaista, jota täällä ei vielä tarvitse ja jotka täytyy vain tunkea johonkin kaapin perälle.

Neljä kukkalautasta, ihan sellaisia perus leipälautasen kokoisia ja muovisia. Ihanan kevyitä ja söpön värisiä. 3 pienen pientä käsipyyhettä ja päällä vielä joskus aiemmin ostettu suola&pippuri sirotinsetti. Melko arvokas, mutta oli aivan pakko ostaa.

Neljä violettia kuppia (en tiedä mihin tarkoitetut, itse käyttäisin murokuppeina) sekä neljä lautasta, jälleen varmaan leipälautasina. Näihin kaikkiin meni siis yhteensä 17€ (plus sirottimet 14€), joka ei mielestäni ole kovin paljoa.

Lupaan, että ostan joskus vielä muutakin väriä kuin violettia...

Joo, enpä ole tänne kirjoitellut aikoihin. Nyt kuitenkin tuli sellainen olo, että esittelenpä tämänhetkiset kynnet! Jännittävää... Vihdoinkin olen saanut kasvatettua kynsiä suht hyvään kuntoon, joten näille pystyy jopa tekemään jotakin. Tosin se ilo on lyhytaikaista, töissä nimittäin ei saa olla värillistä kynsilakkaa.

Mutta sitten vähän näistä kynsistä. Ranskalaisen manikyyrin tein Lumenen Natural code- lakoilla, jotka eivät varsinaisesti siihen ole tarkoitetut, mutta itselleni toimivat riittävän hyvin. Koristeiksi sorruin ostamaan Iberon tarjouksessa olleita pieniä kiviä, joiden hintaa en nyt muista, enkä löytänyt kuittiakaan. Silti, edullisia olivat ja juuri sopivia tällaiselle aloittelijalle, joka ei ole ikinä aiemmin koristellut itse kynsiään muulla kuin lakoilla. Tosin ensi kerralla voisin tehdä noista mieluummin vaikka kukkakuvioita.

Olinpa tuossa viikonloppuna parhaalla keikalla ikinä. Oltiin kaverin kanssa siellä paikalla n. 4h, vaikka keikka kesti vain puolisen tuntia. Keikan jälkeen pääsimme käymään takahuoneessa, koska sinne ei pahemmin ollut tunkua. Noo pääsin siis juttelemaan siellä melko paljon sen ihmisen kanssa, jota olen fanittanut ja ihaillut sellaiset 4 vuotta.

Ja kun toinen on niin ihana, huumorintajuinen ja halailee ja jakaa poskisuudelmia, niin kai sitä on normaalia jäädä kaipaamaan? Kai on normaalia, vaikka on ohittanut jo ne teini-iän hullut fanitusajat, että ikävöi toista niin, että itkee joka päivä? Ei, ei ole normaalia. Välillä tuntuu, että tämä tunne on ihan liikaa kestettäväksi...

Tämä <3

Tuolle siis oikeasti sanoin, etten halua lähteä pois ja jättää häntä sinne. Naurahti vaan siinä halatessa, mutta keinutteli hetken edestaas ennen kuin päästi irti. Olen niin taantunut fanityttöilyasteelle!

No, ollaanpa tarkkoja. Sadankymmenen vuoden takaa. Isosta kirjahyllystä nimittäin löytyi hieno aarre, ainakin itselleni, nimittäin Wirsikirja vuodelta 1901. Ei, en ole uskonnollinen, mutta rakastan kirjoja ja sitten, kun eteen osuu näin vanha opus ja vielä omasta talosta, sitä on enemmänkin kuin innoissaan! Mikä niissä vanhoissa kirjoissa sitten viehättää? Jo se tieto, että se on vanha, se on ollut olemassa niin pitkään ja kokenut sinä aikana vaikka mitä. Tosin ainakin viimeiset 6 vuotta se on vain makoillut hylättynä tuolla kirjahyllyn takarivissä. Fontti on aivan ihanaa, sellaista johon pitää ensin totutella tarpeeksi kauan, jotta siitä ylipäätään saa selvää. Ja ehkä kaikista hienointa kirjassa ovat sivut, jotka sisältä ovat kellertävät, mutta kirjan ollessa suljettu päädyt näyttävät tietyssä valossa kimaltavan kultaisina.

Eilen illalla aloin pitkästä aikaa piirtää ja vähän päälle tunnissa sain tällaisen aikaiseksi:

Tässä näyttää jostain syystä todella kamalalta, mutta näytetään nyt siitä huolimatta...